Valvojan lausunto

Orivedellä on tällä kertaa ponnistuksena sprinttikilpailut, jonka eteen melko harvalukuiset mutta ahkerat talkooaktiivit ovat ponnistelleet vaivojaan säästämättä. Sprinttikilpailujen järjestämisessä täällä Pirkanmaan sydämessä ei ole kuitenkaan kovin paljoa kokemusta, joten ajattelin valvojan ominaisuudessa hieman avata kilpailijoille kartta- ja ratateknisiä asioita, jotka eivät tämän kertaisessa sprintissä ole aivan sprinttikartan kuvausohjeiden tai nykyisten sprinttinormien mukaisia.

Kartta on tehty todella tarkasti ja huolellisesti, mikä on samalla myös sen heikkous. Kuvausohjeiden mukaisia minimietäisyyksiä ja yleistysvaatimuksia ei ole onnistuttu noudattamaan, minkä seurauksena kartalla on todella tarkasti kuvattuja alueita, joista on kisakartasta vaikea saada selvää varsinkaan kovassa vauhdissa. Suunnistajan pitää kyetä itse yleistämään näitä alueita omassa päässään päästäkseen mahdollisimman sujuvaan suunnistussuoritukseen. Välillä on kartalla käytetty myös selkeästi vääriä symboleja kuten vaikkapa ohutta kaksoisväkäsaitaa kuvaamaan aitaa jota ei saa ylittää. Ja esimerkiksi aidoissa olevia portteja on kuvattu vanhanaikaisella portin symbolilla eikä vain katkolla aitasymbolissa. Yksittäisiä puita on kartalla kuvattuna todella paljon ja välillä voi olla vaikea erottaa missä on käytetty ns. puoliavoimen symbolia ja missä on vaan kuvattu kaikki puut kartalle. Alla muutamia näitä seikkoja kuvaavia esimerkkejä kartasta.

Kiellettyjen alueiden merkitseminen on sinänsä säännöt täyttävää, mutta ei aivan sprinttinormien mukaista. Kielletyt alueet on lähinnä merkattu karttaan kielletyn alueen rasterilla, joka oletuskokoisena on melko harvaa ja joskus vaikeaa havaita kartalta. Jossain kohdissa voi olla haastavaa havaita kisakartasta vauhdissa saako jostain kohtaa mennä vai ei. Kiellettyjä alueita ei myöskään suurimmalta osin ole merkitty maastoon. Alla pari esimerkkiä kisakartasta.

Radat ovat ihan sääntöjen mukaiset ja tarjoavat monipuolisesti erilaisia sprinttisuunnistukseen kuuluvia haasteita. Joillain radoilla on jonkin verran ristilenkkejä sekä teräviä kulmia, joissa suunnistajan täytyy ihan normaaliin tapaan olla hereillä, että kaikki rastit tulee kierrettyä ja vielä oikeassa järjestyksessä. Maastopohjaa on tarjolla ihan kaikkea mahdollista asfaltin ja risukkoisen metsän välillä, toki reitinvalinnoista riippuen. Reitinvallinnallista haastetta tuo varsinkin aitojen ja pensasaitojen huomaaminen kartalta. Rastiväliviivoja ei ole katkottu ja ne saattavat välillä hieman peittää joitain kohteita, mutta aivan kriittisimmät asiat pitäisi olla näkyvissä.

Näistä mainitsemistani ”epäkohdista” huolimatta on luvassa varmasti mielenkiintoiset ja hyvät kilpailut. Koin tasapuolisuuden vuoksi hyväksi, että näitä asioita hieman avaan tässä kaikkia kilpailijoita varten. Minä valvojana olen kuitenkin eniten vastuussa sääntöjen noudattamisesta ja että aika ei riittänyt kaikkien asioiden hiomiseen. Järjestäjät ovat varmasti tehneet parhaansa ja kilpailut pystytään pitämään reilusti. Nuo kuvaamani asiat ovat kuitenkin kaikille kilpailijoille samoja, enkä näe että kenellekään syntyy epäreilua etua näistä asioista.

Kaikille mukavaa kisapäivää toivottaen.

Lauri Kahila, TP
Kilpailun valvoja